Psoriasistyön aloitti Suomessa Suomen Psoriasisyhdistys jo 1960-luvulla. Harvakseltaan alkoi syntyä alueellisia yhdistyksiä. Niiden yhdyssiteeksi perustettiin vuonna 1975 Suomen Psoriasisliitto. Liiton eräänä tavoitteena oli saada aikaan koko maan kattava alueellisten yhdistysten verkko. Oulun seudulle oli jo useita vuosia koko 1970-luvun ajan yritetty saada pystyyn yhdistystä. Täkäläisenä yhdyshenkilönä toimi Teija Katvala
Perustavaan kokoukseen maaliskuun 15. 1978 saapui 92 kiinnostunutta henkilöä. Jaakko Karvosen esitelmää kuunneltiin tarkkaavaisesti ja sen johdosta kyseltiin itse kutakin askarruttavista asioista. Eila Koponen selvitti järjestötyöpuolta. Kokouksen puheenjohtajana toimi Eila Koponen ja sihteerinä Teija Katvala. Oulun seudun Psoriasisyhdistys päätettiin perustaa. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Matti Pennanen ja hallituksen jäseniksi Veli Lehto, Irja Kuivanen, Martti Saloheimo, Teija Katvala ja Eila Blackburn.
Yhdistyksen toimialueena oli aluksi koko Pohjois-Pohjanmaa. Aloitusvuonna jäsenmääräksi saatiin kirjatuksi 173. Hiljalleen jäsenistöä saatiin lisätyksi, niin että se oli parhaimmillaan yli 400. 1990-luvulla perustettiin alueelle Jokilaaksojen Psoriasisyhdistys ja Raahen seudun Psoriasisyhdistys. Näistä aluepienennyksistä huolimatta nykyinen jäsenmäärä on yhä yli 300. Yhdistyksen sääntöjä on uusittu useampaan kertaan ja samalla nimeä muutettu.
Vuodesta 1986 alkaen yhdistys toimi nimellä Pohjois-Pohjanmaan Psori r.y. ja vuodesta 1991 nimellä Pohjois-Pohjanmaan Psoriasisyhdistys.
Jäseniltoja pidettiin ensimmäisenä toimintavuonna joka kuukausi. Niihin osallistui keväällä aina n. 50 henkilöä, mutta syksyllä saatiin kokoon enää 25 - 40. Vakituisempina jäseniltojen pitopaikkoina ovat olleet Oulussa Sairaanhoitajayhdistyksen huoneisto ja Aleksinkulma. Vierailuja on tehty moniin eri kohteisiin. Muutamia jäseniltoja on pidetty myös Oulun ulkopuolella mm. Ylivieskassa, Raahessa, Limingassa, Muhoksella ja Iissä. Eri alojen asiantuntijat ovat vierailleet illoissamme jakamassa tietoa ja virittämässä keskustelua. On käynyt lääkäreitä, sairaanhoitajia, lääketehtaitten edustajia, vyöhyketerapeutteja ja matkatoimistojen edustajia.
Yhdistyksen varat saatiin aluksi vain liitolta tulevista jäsenmaksupalautuksista. 1980 Tuiran kirkolla järjestetyssä yleisötilaisuudessa myytiin arpoja. Naistenmessuilla oli myös iskujoukko arvanmyynnissä. Saadun voiton innostamana päätettiin järjestää viralliset isot tavara-arpajaiset. Ne toteutettiin heti seuraavana vuonna Oulun alueella ja toiset pian koko läänin alueella. Vuodesta 1982 alkaen anottiin ja saatiinkin toiminta-avustuksia alueemme kunnilta. Nämä avustukset kuitenkin loppuivat 1990-luvun alun lamavuosina. Koko 1990-luvun ajan tärkeänä varainkeruumuotona on ollut osallistuminen vammais- ja kansanterveysjärjestöjen yhteiseen vaalikeräykseen.